Äitienpäivä tuli, oli ja meni - ja totuttuun tapaani olen muodikkaasti myöhässä myös tämän asian kanssa.

Tällä kertaa miulta kuitenkin löytyy harvinaisen pätevä (teko?)syy myöhästelemiselle! En nimittäin voinut paljastaa omassa mielessäni nerokkaaksikin luokittelemaani suunnitelmaa siitä, millä tapaa äitiä tänä vuonna muistettaisiin - rouva kun tiiraa kuitenkin kaikki blogin tekstit uteliaana läpi. (Moi äiti!)

Ja äitiähän voi sekä pitääkin muistaa kunnioittaa ihan joka päivä - joten eikö tänäänkin voisi olla, no - ei äitienpäivä, mutta ainakin päivä äidille?

Lauantai ja sunnuntai menivät leipoessa. Nerokkaan suunnitelman osa #1 - huijaa vähäsen. Valkoisella, hyväntahtoisella valheella. Tai ei, ei valheella - mutta jätetään vaan osa kertomatta.

Suunnitelman tärkeä osa olivat siis kakut, jotka valmistelin viikonlopun aikana. Ensimmäisenä työn alle pääsi voileipäkakku, savulohi- ja keitetty kananmuna täytteellä. Toiseksi kakuksi valikoitui nakukakku, jonka täytteeksi tuli tuorejuustokreemiä ja mustikkacurdia, päälle vielä valkosuklaaganachea sekä maitosuklaaganachessa pyöriteltyjä mansikoita. Ensimmäinen koki melkoisen ruman mahalaskun kosteutensa puolesta, maistui kuitenkin ihan syötävältä - mutta makea kakku onnistui meikäläisen tekeleeksi aika hyvinkin!

Sunnuntaina pahoittelin asiaankuuluvasti sitä, kuinka en nyt tänä vuonna järkeillyt sen kummempaa lahjaa. Sorry sorry, saat siis vain kakkua ja lapsen vierailulle syömään niitä omatekemiään paakkelseja.

Olin saanut osan omista äitienpäivälahjoistani jo kotosalla - lapsi oli tehnyt ihanan pannunalusen ja kukkaskortin koulussa. Mamman hoteissa minua lahjottiin vielä itsetehdyllä pellavapöytäliinalla sekä saippualla! Olihan melkoisen muikea olo, lapsen itsensä ajatuksella tekemiä lahjoja ei takuulla kyllä voita yhtään mikään!

Äitienpäivä kului siis varsin leppeissä tunnelmissa, mutta omalle äidille se yllätysmomentti oli vielä tulossa.

Kaikkihan alkoi jo useampi viikko takaperin, kun päätin toteuttaa äidille jotakin samanlaista, mitä mies oli järjestänyt minulle aiemmin ystävänpäiväksi. Siispä jonkinlainen kauneushoito, kaikilla mahdollisilla herkuilla. Herkuilla, kirjaimellisesti. Amare Beauty and Nailsin Elisa oli onneksi heti mukana minun hullun - tai vähintäänkin erikoisen - ideani toteuttamisessa, joten tuumasta toimeen!

Harkinnan ja suunnittelun tuloksena äidille valikoitui jalkahoito herkuilla ja höysteillä, ja päiväkin saatiin rukattua kuntoon.

Niin - äitihän luuli olevansa menossa viemään tyttärentytärtään ihan vain viulutunnille. Taisin kehittää jonkun muka todella vedenpitävän selityksen sille, miksi itse en ollut kykeneväinen tätä velvoitetta hoitamaan, joten onneksi äiti auttoi kyselemättä ja saatiin homma rullaamaan.

Varsinainen päivä oli siis muutama päivä takaperin, keskiviikkona. Käytin lapsen liikuntakerhossa, tiputin matkan varrella mammalle ja ajoin itse vähän matkan päähän kotiin kasaamaan tarpeistoa mukaan. Kun kaikki oli autossa, oli aika suunnata kaupunkiin - meinattiin tosin bustaantua ihan viimeisillä kilometreillä, kun äiti näkyi ajavan lapsen kanssa parin sadan metrin päässä meidän edellämme. Mamma & muksu kävivät asioillaan ennen viulutuntia, minä puolestaan miehen kanssa suuntasin valmistelemaan äidin yllätystä meidän osaltamme.

Ensin kukkakauppaan, josta kimppu mukaan. Mies sai kaksilahkeisen asiantuntijuudellaan valita kimpun kukat, minä puolestani pääsin raottelemaan lompakonnyörejäni. Tämän jälkeen itse pääkallopaikalle ja siellä kaikki valmiiksi - kynttilät, pientä syötävää & juotavaa, ja tietysti vielä ne kukat.

Kello alkoi olla sen verran, että oli aika hakea äiti. Tehtiin miehen kanssa täsmäisku musiikkiopistolle juuri siihen aikaan, kun äiti oli neitiä sinne viemässä - oltiin vieläpä etuajassa. Oli muuten melkoisen näkemisen arvoinen ilme! Puhumattakaan sitten siitä, kun kerrottiin, että tämä iltapäivä ei nyt tule menemään ihan niin, kuin äiti itse oli alun alkaen asiaa suunnitellut. Siispä, lapsi viulutunnille, äidin kidnappaus autoon ja lyhyt siirtymä muutaman kadunvälin päähän.

Lahjan saaja kuin lahjojatkin olivat enemmän kuin onnellisia lopputuloksesta. Suurensuuri kiitos siis vielä tätäkin kautta Elisalle siitä, että uskaltauduit lähtemään mukaan miun hullutteluihini - nähdään! ;)

Ja ennen kaikkea - kiitos Äiti. Maailman paras ja rakkain Äiti. <3