Setä Samulin ahnaassa painiotteessa — verokausi on taas täällä ❤


"Oh crap, I need to file my taxes tonight!", tokaisin miehelle eilen, iltayhdeltätoista.
"Why does it have to be so stupidly complicated!", jatkoin vinkumistani.
"You have no right to complain about your taxes. Think about mine...", mies tuumasi.
"Well, you're American", sanoin ja kohautin harteitani - ollen salaa tyytyväinen siitä, että asia todella oli näin.

Moni lähipiirissämme on hämmentynyt kerrottuamme, ettei Setä Samuli tunne valtionrajoja. Asutpa sitten Yhdysvalloissa (Yhdysvaltain kansalaisena tai laillisena maahanmuuttajana), Suomessa tai vaikka autiolla paratiisisaarella, sinun täytyy USA:n kansalaisena (tai vihreän kortin haltijana) täyttää veroilmoituksesi, ja — hauskimmassa tapauksessa — maksaa vieläpä veroakin.

Joo-o. Luit aivan oikein.

Jos et muista mitä teit viime kesänä verokautena, IRS kyllä muistaa ❤

Yhdysvallat nimittäin sattuu olemaan yksi ainoista maailman maista, jotka vaativat expatkansalaisiaan täyttämään veroilmoituksensa asuinmaansa lisäksi myös kotimaahansa. Ja kun puhutaan veroilmoituksen täyttämisestä, ei todellakaan olla edes samalla sivulla Suomen yksinkertaisen, ystävällisen systeemin kanssa. Ei todellakaan.

Täytettäviä kaavakkeita on miljoona, joudut kaivelemaan veroilmoitusta varten tiedot mummosi kummin kaimasta ja pääset kertomaan varsin seikkaperäisesti mm. nimissäsi olevista pankkitileistä.

Kuulostaa siltä, että homma on ihan okei - mutta ei se ole.

Setä Samuli ei nimittäin valtionrajojen ohella tunne myöskään armoa.

Setä Samuli ei nimittäin valtionrajojen ohella tunne myöskään armoa. Verot täyttämättä parilta vuodelta ja jäät asiasta kiinni palatessasi käymään Yhdysvalloissa perheesi luona? Ehei. Ensin hoidetaan veroasiat kuntoon! $100,000+ sakot eivät todellakaan ole mahdottomuus tavalliselle kuolevaisellekaan. Tämä sen jälkeen, kun Setä Samulin kätyrit ovat jo antaneet sinulle osan sakoistasi anteeksi. Kuulostaa hurjalta ja jopa mahdottomalta, mutta tällaisia tarinoita on kuullut viime vuosina aivan liian monia.

Erityisesti Setä Samuli yhdessä lempilapsensa IRS:n (Internal Revenue Service) kanssa aiheuttaa harmaita hiuksia expatvanhempien lapsille, joilla on Yhdysvaltain kansalaisuus. Huonoimmassa tapauksessa lapsiraasut (tai vanhemmatkaan) eivät ole tienneet siitä, että joutuvat täyttämään veronsa myös Yhdysvaltoihin — ja seuraukset ovat aika ikävät. Verovelkaa, sen vuoksi mahdotonta kansalaisuudesta luopumista... Ynnä muuta.


Mielenrauhan voi myös ostaa, noin $100+ (per kaavake) lähtöhintaan

Meillä Yhdysvaltain verojen täyttäminen ei ole näkynyt arjessa kovin paljoa — tämä siksi, että olemme käyttäneet joka ikinen vuosi veroasianajajaa. Koska mieheni on virallisesti kaikilla papereilla nevadalainen (ja Nevadassa ei ole osavaltionveroa), täyttää hän (tai tässä tapauksessa asianajaja) vain valtionverot. Jos mies puolestaan olisi kirjoissa ja kansissa vaikkapa Utahissa, täyttäisi hän myös Utahin veroilmoituksen.

Miksi me sitten päädyimme käyttämään veroasianajajaa? Siksi, että halusimme mielenrauhaa. Yhdysvaltain verojen täyttäminen ei — itseäni toistaen — todellakaan ole helppoa tai erityisen miellyttävääkään. Se nielee helposti päiviä ja jopa viikonkin, jos veroja ehtii täyttelemään vasta työpäivän päätteeksi. Verojuristi myös huolehtii kaikista käytännön asioista siinä epämukavassa tapauksessa, että mies joutuisi verotarkastukseen. Samoin mahdolliset sanktiot koituisivat tällöin verojuristin maksettaviksi, ei meidän.

Koska meidän (miehen) verot eivät myöskään ole sieltä vaativimmasta päästä, on verojuristin palkkiokin sinänsä maltillinen. Olemme siis todenneet, että maksamme ennemmin mielenrauhasta kuin tapamme täällä toisemme verojen takia.

Tämän reality checkin jälkeen maltan ehkä taas hetken olla vinkumatta omista veroistani — taidan jäädä vain odottelemaan elokuisia veronpalautuksiani hiljaa ja tyytyväisenä.

Kas kun voisivathan asiat olla huonomminkin.

Aavan Meren Itäpuolen -blogi uudistuu

(English below)

Hiljaista on pidellyt.

Blogi on ollut mielessä aina tasaisin väliajoin, ja vähintään yhtä useasti tämä samainen blogi aiheuttaa minussa ahdistusta. Pitäisi ideoida uutta. Pitäisi kirjoittaa enemmän. Pitäisi kirjoittaa säännöllisemmin. Pitäisi, pitäisi, pitäisi...

Asiaa pohdittuani ymmärsin lopulta, mikä minua ahdisti. Tällä blogilla on nimittäin aivan liian monta rautaa tulessa! On matkailua, on perhe-elämää - kokkailua, kulttuuria ja vaikka sun mitä. Kirjoitettavaa näistä aiheista riittäisi kyllä, mutta tässä taitaa iskeä väkisinkin valinnan runsaus. Ähky. Liika on liikaa.

Sillä kuitenkin, Aavan meren itäpuolen -blogi sai alkunsa halustani kertoa yhden perheen monikulttuurisesta arjesta. Niistä iloista, oivalluksista ja haasteista, joista meidän arkemme koostuu.

Niinpä, Aavan meren itäpuolen palaa alkulähteilleen. Kaikki aiemmat tekstit ja kuvat säilyvät blogissa, mutta tästä hetkestä eteenpäin blogi kulkee eri nimellä ja aihepiirit rajautuvat ainoastaan monikulttuurisuuteen.

Blogin nykyiset osoitteet (http://aavanmerenitapuolen.fi & http://aavanmerenitapuolen.blogspot.fi) säilyvät yhä käyttökuntoisina ja näiden kautta löytää blogiin vielä ainakin seuraavan vuoden puolelle saakka. Myös uusi osoite alkaa toimia (toivottavasti) mahdollisimman pian!

Kahden maan kansalaisia
http://kahdenmaankansalaisia.fi
(http://aavanmerenitapuolen.fi & http://aavanmerenitapuolen.blogspot.fi) 


In English:

It's time for 'Aavan meren itäpuolen' -blog to return back to its roots - to tell You stories of a multicultural family living the Finnish-American life.

This also means that there will be new, more descriptive name for the blog - from now on, 'Aavan meren itäpuolen' will be known as 'Kahden maan kansalaisia' (Citizens of Two Countries). Don't worry though - you will still continue to find this blog via previous addresses as well (http://aavanmerenitapuolen.fi & http://aavanmerenitapuolen.blogspot.fi).

Hope to see you all still here after this little change!