Viipuri, mikä siinä viehättää?


Muistan vielä, kun olen käynyt Viipurissa ensimmäisen kerran. Jo silloin jokin kaupungissa veti minua puoleensa - liekö se jonkinlainen tuttuus vai se, että jotakin niin erilaista (ja samalla niin tuttua) sijaitsi niin kovin lähellä, ja silti... Niin kaukana. Suomen ja Venäjän toisistaan erottava raja tuntui voimakkaalta - sen ylitettyään tunsi siirtyneensä aivan toiseen maailmaan. Harppaus maasta toiseen oli valtava.

Siitä vierailusta on ehtinyt kulua jo useampi vuosi, ja nykyään matkat Viipuriin taittuvat laivan sijasta autolla. Näihin reissuihin ei myöskään ole ladattu enää yhtä paljoa odotuksia - Viipuri ei ole enää se eksoottinen turistikohde suomalaiselle teinitytölle, vaan ennemminkin nopea pakopaikka arjen kiireistä ja huolista.



Viipuri on monella tavalla meille suomalaisille kovin tuttu, vaikka siellä ei olisi ikinä ennen käynytkään. Jos rakennukset eivät olisi aivan niin rapistuneita, voisi useilla kaduilla seikkaillessa kuvitella olevansa Suomessa. Viimeistään nurkan takaa pilkistävä neuvostoaikainen kerrostalo kuitenkin muistuttaa siitä, että olemme Venäjällä.

Vanhat suomalaiset rakennukset ovat täynnä historiaa, ja jokaisella talolla on tarinansa. Viipurissa minua kiehtoo osaltaan varmasti myös se, että yksi isovanhemmistani on syntynyt siellä. Vaikka paljon onkin muuttunut, on kiehtovaa ainakin yrittää aistia palanen siitä, minkä keskellä esivanhempani ovat joskus eläneet.



Nyky-Viipuri on erilainen, mutta yhtäkaikki kiehtova. Törmäsin kerran katkelmaan Anders Mårdin kirjasta Takaisin Viipuriin (Tammi, 2005), ja se toi hymyn huulilleni - siispä, jaan sen myös teidän kanssanne tähän loppuun.

Tuo kesäpäivä mullisti kaiken. Viipurin vanhoilla mukulakivikaduilla vietetyn päivän jälkeen päähänpinttymät ja ennakkoluulot olivat tipotiessään. Kotiin tultuani aloin sen sijaan potea uutta, outoa vaivaa. Aloin olla intohimoisen kiinnostunut kaikesta, mikä koski Viipuria.                                                                                                                                
En itsekään tiennyt, kuinka innostukseni selittäisin. Kun tuttavani kohottivat kulmiaan, en osannut sanoa muuta kuin että minuun oli iskenyt viipurintauti. Vasta myöhemmin kuulin tarinan Viipurin hengettärestä, joka kaikkina aikoina on sipaissut siivellään satunnaisia vierailijoita. Joka tuon kosketuksen tuntee nahoissaan, muuttuu saman tien hartaaksi viipurilaiseksi. Lumon valtaan voi joutua kuka tahansa, kansallisuudesta riippumatta.

10 kommenttia

  1. Haluisin päästä käymään Viipurissa ja Pietarissa, en ole ikinä vielä käynyt! Ja nyt venäjän kielen opiskelun myötä kiinnostus on kasvanut entisestään.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös Pietari toivelistalla lähitulevaisuudessa! Eipä se Viipurista enää kaukana olisi, mutta ei vaan ole vielä toistaiseksi saanut itsestään irti. :) Viipuri on kyllä käymisen arvoinen, toivottavasti pääset pian! <3

      Poista
  2. Viipuriin voisi kyyllä pelkästään lähteä katsomaan rakennuksia. Ovat vanhan näköisiä ja rakennustyyli on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan! Itseni tietäen voisin itsekin hyvin unohtua ihan vain tuijottelemaan rakennuksia ja ihailemaan arkkitehtuuria. Hassua, miten monesti tuolla kävellessä on niin suomalainen olo ja toisaalta... Nurkan takaa tulee taas muistutus, että Venäjällä tässä kuitenkin ollaan :)

      Poista
  3. Mielenkiintoista lukea teidän reissusta Viipuriin! Ehdottomasti tänne on päästävä käymään. Voin uskoa, että tulee "suomalainen olo" koska onhan kaupunki ollut osa Suomea joskus. Toisaalta ne "venäläiset talot" kyllä palauttavat maan pinnalle nopeasti nurkan takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viipurissa kierrellessä on kieltämättä hassun ristiriitainen olo vähän väliä! Se historia eritoten tuntuu vievän (ainakin minut) joka kerta mukanaan. Monesti sitä vaan uppoutuu kuvittelemaan sitä menneen ajan elämää ja miettimään, miten asiat voisivat olla toisinkin... Mutta onneksi niitä vanhan ajan tuulahduksia pääsee silti rajan toiselle puolellekin tutkimaan. :)

      Kun vaan aika on sopiva, käy ihmeessä tutustumassa Viipuriin! Viipuri on ihana. <3

      Poista
  4. Minulle Viipuri oli vuosia läpikulkupaikka. Äitini asui ja oli töissä Pietarissa ja siellä kävimme junalla ja omalla autolla. Olisipa kiva käydä Venäjällä vuosien tauon jälkeen. Kuvasi lisäsivät matkakuumetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista kuulla! Pietari olisi ihana kokea joskus. Toivottavasti pääset taas pian käymään Venäjällä! :)

      Poista
  5. Viipuri on itselleni todella vieras ja jos ihan rehellisiä ollaan, en aivan hahmota mihin kohti se edes jää. Jaiks! Kun aika on kypsä, tulisi tuolla ja Pietarissakin jopa vierailla.

    hanna
    https://hannamaiav.vaikuttajamedia.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei muuta kuin karttaa käteen! :-D Viipuri on aivan ihana kaupunki - suosittelen lämpimästi vierailua jo ihan Suomenkin historian puolesta! :)

      Poista