Ystäväni hella

Muistatteko, kun vähän aikaa sitten avauduin rakkaasta ystävästäni imurista? Aiheesta virisi enemmänkin keskustelua, ja sain samalla toiveen kertoa hieman muistakin (v)ihastuttavista kodinkoneista. Ja hei - kyllähän minä tähän haasteeseen tartun!

Tällä kertaa ajattelin jatkaa seuraavan arkkivih... Anteeksi - siis ystäväni parissa. Nimittäin hellan!

Kuinka moni meistä, noin kolmenkympin tietämin olevista muistaa ne yläasteen kotitaloustunnit, jolloin opeteltiin kokkaamisen sijasta siivoustaitoja? Kuinka raivostuttavia ne vanhanmalliset hellat oli puhdistaa - vähän vettä, karhunkieltä ja mitä vielä?

Iloisia uutisia - tämä oli vielä ihan helppo nakki!

Noni, tästä lähtee! Huomioi kellonaika...

Liikkuvat osat irti, ja samalla kauemmaksi liikkui myös minun inspiraationi.
Kuinka moni puolestaan on tehnyt lähempää tuttavuutta (erityisesti) Yhdysvalloista löytyviin ruoanlaittoratkaisuihin kodinkoneiden saralla? Mikäli et ole tehnyt lähempää tuttavuutta esimerkiksi amerikkalaishellojen kanssa, ei hätää - mitään et ole menettänyt.

Mikään ei nimittäin ole opettanut minua arvostamaan omaa induktiotasoani enemmän, kuin taisteleminen kiekurahellan kanssa. Voi sitä ilon ja onnen päivää, kun kiekuran alla olevaan kuppiin päätyy esimerkiksi ylitse kiehunutta ruokaa tai rasvaroiskeita - mikään ei ole mukavampaa, kuin irroitella sataa ja tuhatta osaa toisistaan, toivoa olevansa saamatta sähköiskua - ja sen jälkeen vielä se itse siivoaminen...

Urakka valmis! Parin välietapin jälkeen...

Ja nää kierukanpenteleet ei ihan puhtaaksi lähteneet, oi voi.
Uuninkin lukemat ovat ihan pielessä. Fahrenheiteja. Eipä sillä, kyllä niidenkin kanssa oppii elämään - mutta kyllähän se näyttää aika hassulta, kun lämpötilat ovat pyöreästi sanoen tuplasti suomalaisia suuremmat. Ja entäs sitten se pienenpieni uunin ikkuna, josta ei meinaa nähdä sisälle ollenkaan... Tai se, että joku oli syönyt kyseisen uunin pellit - niitä ei yksinkertaisesti ollut missään.

Liputan silti erityisesti niille hellan kierukoille. Sille, kuinka mukava niitä(kin) oli puhdistaa, ja kuinka nopeasti ne polttivat itseensä kaikki mahdolliset ruoanrippeet kiinni. Kuinka niiden kanssa joutui odottamaan ikuisuuden, että ne viilenivät, ja ruoan sai rapsuteltua (joten kuten) pois.

Niin - onneksi meillä on ihanan tasainen induktiotaso - taso, jolta ei ole vielä ikinä tarvinnut raaputella mitään pois.


Ei kommentteja